keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Jäähyväiset Pyhtäälle


Maaliskuun Kuvastin puhuu haikeaa, mutta selvää kieltään: Huhtikuun alussa työni Pyhtään kulttuuri- ja matkailusihteerinä päättyy, kun varsinainen viranhaltija Pauliina Sakki palaa tehtäviinsä.

Pyhtään ja minun yhteinen tarina ei ole vuosissa mitattuna pitkä. Kun aikanaan törmäsin kiinnostavaan työpaikkailmoitukseen "jostain Loviisan itäpuolelta", piti kunnan tarkka sijainti varmistaa kartalta.

Vajaassa kolmessa vuodesssa on mutkaton, vireä, kokoaan suurempi Pyhtää tempaissut minut mukaansa sitäkin syvemmin. Toisaalta tietysti tuntuu, ettei tässä ole ehtinyt kuin pintaa raapaista. Olisi vielä niin paljon - kaikkea!

Viimeisen Kuvastimen kunniaksi päätin hellittää virkamieslinjaa ja laatia TOP10 -listan asioista, joita erityisesti jään Pyhtäällä kaipaamaan. (10 on näemmä todella pieni luku. Lista ei myöskään edusta enää muuta kuin pelkkää Ilana Rimónin kantaa.)

10. SIRIUS SPORT RESORT: Leivoksia ja sirkushuveja

Melkoinen setti, jonka rakentumista oli kiintoisaa seurata. Harjannostajaisissa oli lähinnä betonia, mutta niin vain parin kuukauden kuluttua istuttiin unelmakakkujen ääressä leijuntaputkea ja surffiallasta ihmettelemässä.

Jään kaipaamaan myös ystävieni epäuskoisia "Pyhtäällä on...mikä?!" -kysymyksiä.

9. KIRJASTO & HUTIKKA
Kuva: Maija Rauhamaa

Kun työni alkoivat heinäkuussa 2011, vastassa oli kiistatta idyllisin toimistomiljöö ikinä: 1 työh. (3,75m2) + upea kirj. järvipanoraamalla. Uimaranta
ja kesäkahvila kivenheiton päässä.






(Enkä ole ainoa: "Äiti, vaikket sä ookkaan enää Pyhtäällä töissä, niin voidaanhan me silti käydä siellä kirjastossa?")


8. BAKKISLEIPÄ

Kun lounas on unohtunut kotiin eikä Huutjärven koulun patojen ääreen enää ehdi, se on Club Bakkanaalin Bakkisleipä, joka pitää naisen tiellä. Kunnon pihvi, ananasta, paistettua sipulia, kananmunaa... *maisk*.

7. KYLÄPUOTI HELMI

Todellinen Heinlahden helmi, jonne en olisi osunut ilman paikallisopasta. Paikka oli kuin tehty minua varten: kuivattuja suppilovahveroita, kierrätysdesignia, villasukkia, luumuhilloa - ja kerrassaan ehtoisa emäntä.

6. TVÅSPRÅKIGHET

Äntligen! En möjlighet (och ett litet tvång) att öva det andra inhemska. Nu har jag tom. bekantat mig med sådana uttryck som "kommunstrukturreformen".

Kära Pyttisbor, det lönar sig att värna om era båda, fina språk! (Och ett stort tack till alla som visade tålamod för min omväxlande tjänstemannasvenska!)

5. KAUNISSAARI

Ainutlaatuinen, hurmaava maailmansa, jolle matkaoppaiden vuolaat kuvaukset tekevät täyttä oikeutta. Tarpeeksi kaukana mantereesta. Kaunissaaren vanhan koulun pihamaa kesäiltana, sauna ja pulahdus Suurlahden lempeisiin aaltoihin - muuta ei tarvita.

4. STOCKFORS

"Historiallisen puuhiomon rouheat hallit" saivat toimia niin monen elämyksen näyttämönä, että paikka tällä listalla on taattu: Stockfors Art Fair, Elokuun tango, presidenttivierailu...

Mutta ilman mitään kekkereitäkään - tai ehkä juuri silloin - on kosken partaan tunnelma vertaansa vailla.

3. PYHÄN HENRIKIN KIRKKO

Itseoikeutetusti. Sillä, etten itse ole kristitty, ei ole asiassa paljoakaan merkitystä. Kaikkea ei voi selittää sanoin.

2. KYLÄT JA KYLÄTIET

Halusin kiertää Pyhtäätä mahdollisimman laajalti, mikä tarkoitti tutustumista mutkitteleviin teihin ja Skoda Octavian ajo-ominaisuuksiin. (Hinausapua en sentään tarvinnut, vaikka pari kertaa oli lähellä.)

Tulen muistelemaan lämmöllä myös Pyhtään kyliä Haavistosta Tuuskiin ja Ahvenkoskelta Heinlahteen; Kaikilla oma historiansa, oma luonteensa ja - minkäs koira karvoilleen mahtaa - omat ihanat vanhat rakennuksensa!

1. TE

Eivätkä edelliset olisi olleet juuri mitään ilman Teitä pyhtääläisiä, kesäpyhtääläisiä, työkavereita, yhteistyökumppaneita ja muita tutuksi tulleita. Sydämellinen ja avulias asenteenne teki ajastani ja työstäni Pyhtäällä mitä parhainta. On aika kiittää ja kumartaa.

Uusi E18 tuo minut varmasti vielä moneen kertaan visiitille. Sitä ennen voin hyräillä milongan sanoja:

"Suolainen tuuli,
aika mennyt ja uusi.
Mieleeni jää
kaunis Pyhtää."

- Suolainen tuuli (säv. Esa Ylönen, san. Taija Paju)


Kuva: Hanna Puhakka