Ja ensimmäinen niistä on

Tässä tekstissä ei puhuta Uskonnosta eikä paljoa Isänmaastakaan. Joulukuun Kuvastimen pääosassa on Koti, tuo tuttu, mutta toisaalta selittämätön paikan ja tunnetilan yhdistelmä. Koti, joka syystäkin on ansainnut paikkansa perinteikkään rimsun ensimmäisenä, ennen vakaumuksia ja valtakunnanrajoja.

Kotia ja kotiseutua kuvastamaan valikoitui jotain mahdollisimman maanläheistä ja arkista, jopa tylsää - oja. Ruskeaa vettä, roskia ja mutaa. Ojia on kaikkialla, ja niissä on ulkopuolisin silmin katsottuna harvoin mitään erikoista.

Vaan entäpä, jos kyseessä on juuri se lapsuuden viidakon villivirta? Unohtaa ei välttämättä voi sitäkään ojaa, josta kesäyönä kadonnut fillari lopulta löytyi tai sitä, jonka naapuri kaivoi väärälle puolelle rajaa. Paljon ei tarvita, kun oja onkin jo muuttunut Ojaksi.

Oma, tuttu elinpiiri, jota kodiksi tai virallisemmin kotiseuduksi kutsutaan, tekee yleisestä erityistä. Lokakuussa käynnistyneet Pyhtään kyläillat ovat tehneet tämän eron monella tavoin käsin koskelteltavaksi.

Pyhtään kunta sekä joukko aiheeseen paneutuvia hankkeita ja yhdistyksiä* halusi tietää Mitä kylille kuuluu?

Kysymykseen saa parhaiten vastauksia menemällä paikan päälle. Toistaiseksi on ehditty jututtaa kirkonkyläläisiä sekä Hirvikosken, Vastilan ja Haaviston väkeä. Ensi keväänä ovat vuorossa Munapirtti ja Heinlahti.

Näitä julisteita luvassa jälleen keväällä.

Ilahduttavan runsaasti osallistujia keränneissä illoissa on kahviteltu ja keskusteltu, mutta myös koottu yhteen kylien vahvuuksia ja kehittämiskohteita sekä lähdetty viemään asioita eteenpäin.  Me kunnan työntekijät olemme saaneet arvokasta tietoa oman tienoonsa asiantuntijoilta ja pystyneet toivottavasti myös vastaamaan esiin nousseisiin kysymyksiin.

Parasta on kuitenkin ollut mahdollisuus kohdata ihmisiä; sekä uusia tuttavuuksia että niitä, jotka aiemmin ovat olleet vain nimiä sähköpostien alalaidassa. Enkä usko olevani ainoa, jolle illat ovat olleet varsin antoisia ja avartavia!

Keskusteluissa kävi ilmi, että avainasemassa on vuoropuhelu. Ilman sitä saattavat niin virkamiehet kuin kyläaktiivitkin mennä hyvää tarkoittaessaan täysin metsään. Eikä kasvokkain kohtaamisen merkitystä rakentavalle yhteistyölle tule vähätellä.

Todellisuutta on toki myös, ettei kaikkia asioita voi muuttaa eikä jokaista aloitetta toteuttaa. Ylimielisyyteen ja välinpitämättömyyteen ei siltikään ole varaa. Kotipaikkarakkaus ja tahto toimia sen puitteissa ovat arvokas luonnonvara, jonka voi huonolla viranomaisasenteella kuluttaa loppuun pitkäksi aikaa.

Pyhtäällä ei ainakaan tällä hetkellä tunnu olevan aihetta huoleen kotipaikkahengen suhteen: Täällä järjestetään, yritetään, uskalletaan, yksin ja yhdessä, ilman kuntaa ja kunnan kanssa. Pyhtääläisten kotiseutuidentiteetti on jopa tutkitusti muuttunut kiinteämmäksi viime vuosikymmenten aikana!

Kyläkoulujen rooli on niin ikään huomattava. Ne, jos mitkä, tuovat ihmisiä yhteen ja luovat ympärilleen elämää! Hyvänä esimerkkinä ovat Hem & Skola i Pyttis ja Suur-Ahvenkosken koulun vanhempainyhdistys, jotka yhteisvoimin ovat päättäneet tuoda Pyhtäälle helmikuussa konsertoimaan Sås & Kopp -orkesterin.

Yhdistystoiminta saattaa joskus tuntua turhalta lisältä muutenkin kiireiseen arkeen. Se on kuitenkin yksi parhaita keinoja vaikuttaa oman kotipaikkansa asioihin, vaikka kokoukset ja kaikenkarvaiset pöytäkirjat olisivat välillä kuinka arkisia ja maanläheisiä - jopa tylsiä.

Eli kunnia ojille! Kunhan muistamme, että niistä vähäisinkin on osa laajempaa kokonaisuutta. Aina voi tietysti tuijottaa vain omaa ojaansa ympärilleen katsomatta, mutta senkin väreilevästä pinnasta kuvastuu yhteinen, ääretön taivas.

* MontEri - hanke, Kymenlaakson Kylät ry., EK-Artu-hanke, Yksillä Purjeilla -kumppanuushanke

---
Erinomainen paikka turista Pyhtään kylistä ja kuulumisista ovat itsenäisyyspäivän pääjuhlan kahvit Siltakylän seurakuntatalolla perjantaina 6.12. klo 12.15! Tervetuloa sekä sinne, itse juhlaan että päivän muihin tunnelmallisiin juhlamenoihin.

Tunnelmallinen on myös Siltakylän oman kuvaajamestarin Ilmar Lehtimäen ihana otos joulunvietosta Siltakylän Böhlsbackan pirtissä vuonna 1927. Näissä merkeissä Kuvastin haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista joulunaikaa!