torstai 6. kesäkuuta 2013

Talo nimeltä Elfbrandt


Herkkä. Yhtä lailla kesäkuun aihe kuin Kuukauden Kuvastimen keveät kehyksetkin. Peilin* lasista kuvastuu Elfbrandtin tuvan uskollisesti palvellut puuhella. Niin, täällä se yhä nököttää sillan kupeessa; Punainen talo ruutuikkuinoineen, kauniisti harmaantunut luhtiaitta, vankka talli ja joelle viettävä vehmas pihapiiri.

Elfbrandtin talon historia ulottuu varmuudella 1800-luvulle, itse paikan vieläkin kauemmas. Nykyisetkin rakennukset joen, maantien ja kirkon naapurissa ovat ehtineet kokea melkoisen vuosikymmenten kavalkadin.

Emäntänsä Ester Elfbrandtin kuoltua vuonna 1989 talon elinkaaressa alkoi uusi vaihe, asumattomuus. Ja kuten moni surullinen esimerkki osoittaa, se harvoin tietää rakennukselle hyvää. Näin siitäkin huolimatta, että talon kunnosta kantoivat huolta monet tahot: Pyhtään kunta virallisena omistajana, Pyhtää-seura, Museovirasto, kuntalaiset ja monet muut.

Suunnitelmat ja aloitteet kahviloista, näyttelytiloista ja kotiseututaloista ovat kuitenkin toistaiseksi törmänneet joko toisiinsa tai erilaisiin rajoitteisiin.

Ylöspäin. Askeleet voivat olla pieniä,
mutta niiden on oltava määrätietoisia
Aiheesta on 24 vuodessa ehtinyt kertyä valtava kansio selvityksiä, raportteja ja lausuntoja. Kymen Sanomat tituleerasi sitä "toteutumattomien toiveiden arkistomapiksi"** osumatta valitettavasti kovinkaan kauas totuudesta. 

Sillä kysymyshän ei lopulta ole siitä, pitäisikö Elfbrandtin talolle tehdä jotain tai edes mitä sille pitäisi tehdä - ideoista tai arvostuksesta ei koskaan ole ollut pulaa. Oleelliset kysymykset tuntuvat olevan: Kuka vastaa? Kuka järjestää? sekä tietenkin  ikävä, mutta välttämätön Kuka maksaa?  

Vastauksia etsiessä päädytään helposti noidankehään, jossa ei voi tehdä suunnitelmia, koska ei ole rahaa, koska ei ole käyttöä, koska ei ole kunnossapitoa, koska ei ole suunnitelmia jne. Kehää kiertäessä heinä kasvaa, maali rapisee ja saattaapa eräs punainen talokin unohtua...

Esterin toive ja kauppakirjan ehto "kotiseutumuseokäyttöön kunnostamisesta" ei myöskään ole ollut omiaan helpottamaan tilannetta. Se on toki perusteltu, mutta myös - ja ehkä onneksi - tulkinnanvarainen. Onhan museoalakin kehittynyt ja muuttunut paljon matkan varrella. Voisivatko muutoksen tuulet puhaltaa Elfbrandtissakin?

Sitä ainakin yritetään kesällä 2013! Kotipaikka Pyhtää ry. tiedusteli alkukeväästä Elfbrandtin tiloja Kesä-Heikin keskiaikamarkkinoiden työpajoihin ja pihapiiriä telttaleiriin. Olisiko se mahdollista? Niin, olisiko?

Käyttötarpeen myötä pyörä lähti jälleen pyörimään: Mikä olikaan rakennusten paloluokka? Mistä tontille saisi tien? Entä vessat, pihamaan niitto, avaimet, sähköt...? Yksityiskohtien lisäksi työnjako vaati huomiota: Mitkä asiat hoitaisi Kotipaikka Pyhtää ry., mikä kuului kulttuuritoimelle ja mikä tekniselle osastolle.

Uutta kesällä 2013! PuuCee ja
romanttinen sammutuspeite
Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin jo toivottaa kaiken väen lauantaina 15.6. piipahtamaan Elfbrandtin pihapiirissä Kesä-Heikin markkinoiden aikaan ja kurkistamaan, miltä sen tuvassa silloin näyttää. (Ja tervetuloa myös siivoustalkoisiin tiistaina 11.6. klo 10 :)!

Tätä virttä on toki laulettu ennenkin, eikä loppusävelestä ole nytkään varmuutta. Nousevaan melodiaan kannattaa kuitenkin yhtyä - sitä komeammin se kaikuu, mitä enemmän ääniä joukkoon liittyy!

Yhteistyö onkin välttämätöntä: Kunnalta tarvitaan vastuunottoa ja -jakoa, aktiivista koordinointityötä sekä rakennusteknistä huoltoa ja osaamista. Kunnan oma 150-vuotias voisi myös olla käyntikorttina ja esimerkkinä maisemallisten ja rakennushistoriaa vaalivista periaatteista.

Kuntalaisiin, kyläläisiin ja kaikkiin muihin pätee puolestaan seuraava kehotus: Tunnetko lukkarinrakkautta Elfbrandtin taloa kohtaan? Viehättääkö vanha pihapiiri? Tarvitsetko (kesäisin) tunnelmallista tilaa Kirkonkylältä? Ota yhteyttä, osallistu, vaikuta ja käytä! Ne ovat parhaita tapoja varmistaa, että Elfbrandt elää.

* Peili kuuluu Pyhtään kotiseutumuseon kokoelmiin. Sitä on käyttänyt Bertta Kivelä Kirkonkylästä 1900-luvun puolenvälin tienoilla.

** Pekka Kimpanpää & Seppo Vakkari: "Pyhtään arvokkain autiotalo" Kymen Sanomat 12.10.2011