tai ne jäävät tänne meidän jälkeemme. Yleensä jommin kummin. Rakennusten elinkaari on monesti ihmisikää pidempi. Erityiseksi rakennusten aseman tekee sekin, että kun meillä ei ole niille enää tarvetta, ei mokomia voikaan noin vain viskata sekajäteastiaan, kuten useimpia muita nykypäivän kulutushyödykkeitä.
Stockforsin puusilta saa antaa kasvot syyskuulle, vanhojen rakennusten teemakuukaudelle. Niin Pyhtäällä kuin muualla maassa (ja maailmassa!) rakennukset ovat valokeilassa juuri nyt. Pyhtään tilaisuudet löydät helpoiten täältä.
Harva kiistää sitä, että parhaimmillaan ja hyvin hoidettuina eri ikäiset talot, sillat ja muut rakenteet ovat kerrassaan mainioita. Ne elävöittävät maisemaa, tuovat paikkakunnalle persoonallista ilmettä ja kantavat niin historian kaikuja kuin ihmisten muistojakin mukanaan.
Osa meistä on jopa vanhojen talojen suoranaisia faneja. Se tunne, kun kääntää satavuotiasta ovenkahvaa! Isoisän kaivertama vuosiluku kivijalassa! Välillä joutuu toki tekemään myönnytyksiä symmetrian, materiaalien ja ehkä lämpötilankin suhteen, mutta fanille se on pieni hinta historian siipien havinasta.
 |
| Julkaisussa mukana Pyroll Areena sekä monia muita hienoja kohteita |
Meijeristä kirjasto tai koulusta teatteritalo! Tai perunavarastosta upea urheiluhalli, kuten Pyhtään oma Pyroll Areena!
Myös Kivijalka-palkinto jaetaan taholle, joka on keksinyt vanhalle rakennukselle uutta käyttöä, rohkeasti, mutta historiaa vaalien.
Osa meistä taas haulaa nimenomaan rakentaa ja luoda uutta, vapaalta pohjalta, nykyajan ja tulevaisuuden henkeen. Ja hyvä niin, sillä muutenhan sekä me että rakennuskulttuuri jämähtäisimme paikoillemme.
Mutta samojen lainalaisuuksien armoilla ovat lopulta myös ne uusimman rakennusmuodin edustajat. Onko paikalla 60 vuoden kuluttua vaalittu koti, tienvarren rapistuva kauhistus vai enää yhtään mitään? Asiasta päättämässä ovat jo jotkut aivan muut, kuin rakennuttaja itse.
Sillä me kaikki tiedämme myös Ne Joita Kukaan Ei Hoida. Ne, joista ajattelemme: "Purkaisi joku tuonkin rotiskon pois!" tai "Laittaisipa joku taloparan taas kuntoon". Hyvin hoidettu talo kertoo ihmisistä, vireestä ja välittämisestä, hylätty on unohduksen ja menetyksen symboli, pienen kuoleman kosketus.
Eikä vanhojen rakennusten hoito lopulta ole mitään rakettitiedettä tai turhanpäiväistä puuhastelua. Esimerkkejä löytyy heti Kymijoen takaa: Porvoon vanhankaupungin 200-vuotiaiden tönöjen neliöhinta on useimpien ulottumattomissa. Loviisan Wanhat talot -tapahtuma kerää vuosittain liki 15 000 hengen yleisön.Jos kotina on satavuotias rivarinpätkä, muttei itse ole syntynyt pinkopahvi kädessä, alan ammattilaisia löytyy seudulta apuun. Ja jos talo sittenkin päätyy purettavaksi, löytyy vanhoille oville, saranoille ja jopa lavuaareille taatusti innokas ostaja. Vaan kuinka on Kymenlaakson laita? Seudulla on upeita kohteita vaikka millä mitalla, mutta osataanko nille antaa arvoa, onko tekijöitä?
Kukaan ei yksin voi lähteä kunnostamaan jokaista talovanhusta, ja joskus siinä omassakin on yksi liikaa. Tarvittaisiinko helpommin haettavia tukia, parempia neuvontapalveluja vai jotain aivan muuta? Isossakyrössä on esimerksiki pistetty pystyyn autiotalojen välityspalvelu!Pyhtäällä voi aloittaa vaikkapa osallistumalla Röykkiöitä ja räystäslautoja -tilaisuuteen ja nauttimalla kahvikupposen vanhojen talojen kunniaksi!
Kivijalka-palkinnon jakotilaisuus ja kotiseutukahvit Elfbrandtin talossa 7.9.2013 klo 13
Röykkiöitä ja räystäslautoja -
Kotikunnan kulttuuriympäristö tutuksi
18.9.2013 klo 18-20
Pyhtään Patruunantalossa (Harjuntie 111)
Kahvikupposen äärellä Kymenlaakson museon arkeologi Marita Kykyri, rakennustutkija Timo Lievonen sekä Pyhtään kunnan rakennustarkastaja Eero Mikkelä.
Tervetuloa kuulemaan, kysymään ja keskustelemaan Pyhtään arkeologisista kohteista, entisajan rakennuksista ja niiden hoitamisesta!
Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tilaisuus on osa laajempaa Kymenlaakson arkeologisia ja rakennushistoriallisia kohteisiin käsittelevää sarjaa.
