Vuosi on vaihtunut, jälleen kerran. Mikä olisikaan sopivampi aihe vuoden ensimmäiselle päivitykselle kuin ajan vääjäämätön virtaus. Sen Kuvastimena olkoon Kymijoen Ahvenkoski, jonka pyörteistä heijastuu pian valmistuvan E18-moottoritien komea kaarisilta juhlavalaistuksessaan.
Langerpalkkisillalla on ikää nelisen kuukautta, joella melkoisesti enemmän. "Maailma tulee Pyhtäälle", olen kuullut uutta tietä kommentoitavan. Mielipidettä lainkaan väheksymättä arvelen, että samalta tuntui myös niistä, jotka olivat aikanaan todistamassa ensimmäisten siltojen rakentamista tai uuden (pian vanhan) valtatien muotoutumista 1930-luvulla.
Jokien ylityspaikat, sillat, kiteyttävät jotakin Pyhtään olemuksesta. Jokihaarat ja tiet ovat olleet elannon antajia, valtakunnanrajoja, sotajoukkojen kulkuväyliä ja teollisuuden voimanlähteitä. Mitä olisi Pyhtää ilman Kymijokea tai Suurta rantatietä ja sen perillisiä?
Kiehtovasta historiasta kiinnostuneen ei tarvitse kuin etsiä käsiinsä aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja... Hetkinen!
Alansa helmenä tunnetun Kunnankirjaston Pyhtää-hyllyllä odottaakin melkoinen yllätys: Paikkakunnan historiasta on sen kirjallisen olemassaolon aikana (rapiat 660 vuotta) laadittu yhteensä kaksi (2) yleisteosta. Eikä siinä vielä kaikki: vuoden 1927 jälkeistä aikaa ei niissä käsitellä lainkaan!
Melkoinen paukku! Tällä hetkellä tilanne on onneksi korjaantumassa, mutta palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepäin ja vilkaistaan nykyistä parivaljakkoa:
Pyhtään ensimmäisen historian laati Kotka Nyheteriäkin toimittanut historioitsija Herman Hultin. Tutkittuaan seutua ahkerasti 1900-luvun ensi vuosista saakka Pyttis sockens historia (suom. Pyhtään pitäjän historia) näki päivänvalon vuonna 1927. Loppuunmyytyä klassikkoa saa turhaan etsiä muualta kuin kirjaston tai antikvariaatin hyllyltä.
 |
| "Pyhtäänhaaran suuri betonisilta valmistui 1923. Se näyttää lujalta ja kestää varmaankin kauan", ennustaa Hultin (1927: 256). Kuva 1920-luvulta. |
on varsin kattava ja kiinnostava, mutta - rehellisyyden nimissä - 87 vuotta vanha. Vaikkei historia sinänsä muutukaan, historiankirjoituksen lähtökohdat, käytänteet ja tyyli kylläkin. Vai mitäpä sanotte
oheisesta lainauksesta:
"[...] ovat pitäjän asukkaat ulkomuodoltaan jotenkin samaa tyyppiä, yleensä on vaaleaverinen germaanilainen vallalla [...]. Rotumerkit ovat aikoja sitten hävinneet. [...] Vilkkaan, käytännöllisen tarmon ja ansionhalun ohella esiintyy verrattain kehittyneitä älylisiä harrastuksia." (Hultin 1927: 207-208.)
Hultinin otteella saatiin selvitä pitkään, kunnes Eeva-Liisa Oksasen Vanha Pyhtää ilmestyi 1991. Teos esittelee nimensä mukaisesti sekä Ruotsinpyhtään että Pyhtään vaiheita esihistoriasta asti. Kirja päättyy Turun rauhaan 1743, jossa valtakunnanraja Ruotsin ja Venäjän välille piirrettiin kulkemaan samaista Ahvenkoskea pitkin.
Mutta entä sotavuodet ja pula-aika? Pyroll Oy? Koko Huutjärven asuinalue? Kaikki ne asiat, joista ulkopaikkakuntalaisena en edes tiedä? (Vuoden 1918 tapahtumille saattaisi myös olla hyvä löytää joku ruotsalaismielistä Hultinia neutraalimpi tulkitsija...)
Kärjistetysti voisi sanoa, että liki 90 vuoden ajan Pyhtään ilmiöt, rakennukset ja ihmiset ovat ovat syntyneet ja kuolleet jättämättä merkkiäkään aikakirjoihin.
 |
| Ei kahta ilman kolmatta! Tällä kertaa mukana myös värit. |
Mutta kuten sanottu, tunnelin päässä näkyy valoa! Pitkään toivottu Pyhtään historia vuodesta 1743 nykypäivään näkee päivänvalon vuonna 2015. Teoksen kirjoittaa ja toimittaa historioitsija Helena Honka-Hallila. Arkistotutkimukset ovat olleet käynnissä jo parisen vuotta ja valmis käsikirjoitus luovutetaan elokuussa 2014.
Materiaalista ei ole pulaa, päinvastoin. Erityismaininnan ansaitsee Pyhtään perinnepiiri, joka liki 30-vuotisen historiansa aikana on kerännyt ja tallettanut suoranaisen aarreaitan paikallishistoriaa, muistoja ja aikalaiskuvauksia pyhtääläisten elämästä ja arjesta.
Runsas aineisto vaatii kirjoittajalta ja historiankirjoitustoimikunnalta itsensä kovettamista, jotta vältytään alan helmasynniltä, liiallisuudelta. Tekstiä ja tavaraa on julmasti karsittava ja tiivistettävä, tai unelma lukijaystävällisestä laatuteoksesta raukeaa tyhjiin.
 |
| Savukosken kaunokainen vuodelta 1928 |
Kaikkea Kaikesta, vaan enemmänkin innostaa aiheen pariin. Tiiliskivet ja taulukkosulkeiset ovat pannassa, tavoitteena on ilmava taitto ja paljon kuvia!
Pyhtääläiset voivat jo tässä vaiheessa pitää tulevaa kirjaa omanaan; Vuosien varrella kerätty historiarahasto on kattanut hyvän osan kirjan kustannuksista. Kunnan rahoitusosuus on 65%, ja loput kerätään erilaisina avustuksina sekä myyntituottona (lukijaystävälliseen hintaan).
Tarinat (ruots. en historia) muodostavat sillan menneeseen, kun paikkoja ja ihmisiä ei enää ole. Ajallinen ulottuvuus tuo uuteenkin vahvaa sisältöä, minkä ovat oivaltaneet myös E18 -maisema-arkkitehdit. Kuinka kauniisti uuden tien sillat toistavatkaan vanhempien Pyhtään-serkkujensa muotoa! Eihän sitä ohi ajaessaan voi olla hymyilemättä.
Näissä tunnelmissa Kuvastin toivottaa kaikille Hyvää uutta vuotta 2014!
P.s. Kiintoisa paikka erityisesti 1900-luvun Pyhtäästä kiinnostuneille on Facebook-ryhmä Vanhaa Pyhtäätä. Muistoja, muistelua sekä ihania vanhoja valokuvia!
P.p.s. Tammikuun Kuvastimen valmistelu oli kiistatta blogin historian vaarallisin. Pääkuvaa ottaessa oli lähellä, ettei kirjoittajasta itsestään tullut historiaa. Älkää hilluko synkkinä talvi-iltoina yksin jäisillä jokitöyräillä.
 |
| Ulkokyläntiellä. Olenko nähnyt tämän jossain ennenkin? |
